Stray-bussin kyytiin hypättiin siis Christchurchistä, josta ajoimme länsirannikkoa pitkin Kaikouran kautta Pictoniin. Pictonista otettiin lautta Wellingtoniin, mutta pohjoissaaren seikkailuista voitte lukea enemmän edellisessä postauksessa. Takaisin eteläsaarella tullessa lähdettiin ajamaan saaren itärannikkoa pitkin - yhteensä köröteltiin bussin kyydissä noin 2 500 km. Siis pelkästään eteläsaarella.
Vasta Christchurchiin saavuttuamme tajusimme maanjäristysten tuhojen suuruuden. Kaupungin keskusta oli suljettu ja aivan hiljainen. Jälleenrakennus oli vasta alkutekijöissään, sillä taloja oltiin vasta purkamassa. Oli kuitenkin mielenkiintoista viettää päivä Christchurchissä ja löysimmekin monia kivoja pikku putiikkeja ja kahviloita.
Kaikourassa parasta olivat ehdottomasti vuoret! Hostelli, jossa yövyimme, oli järkyttävä; koko talo löyhkäsi pubille ja huoneet olivat epäsiistejä. Iltapäivällä kävelimme näköalapaikalle, josta voi nähdä hylkeitä. Kahden tunnin kävelyretken kruunasi se, että näimme peräti yhden hylkeen nauttimassa auringonpaisteesta.
Eteläsaaren kohota oli Abel Tasmanin kansallispuisto. Sää suosi meitä oikein kunnolla, joten vuokrasimme kajakin päiväksi käyttöömme. Kajakoimme tyhjälle rannalle nauttimaan maisemista ja auringosta. Paikka oli kuin mistä tahansa matkailumainoksesta!
Marahausta matka jatkui Cape Foulwindin kautta Blackballiin. Kuvassa oleva lintu ei ole kiwi vaan "maori hen" eli maorilainen kana. Kanat olivat aika rohkeita ja tulivat melkein kädestä hakemaan ruokaa.
Blackballissa yövyimme maailman pienimmässä entisessä Hiltonissa, joka oli aikoinaan kaivostyöläisten kokoontumispaikka. Seuraavana aamuna osallistuimme kulttuurikierroksella, joka oli tällä kertaa ilmainen. Saimme kuulla alueen historiasta sekä todistaa kylän kuihtumista - paikkakunnalla asuu alle 300 henkeä ja luku on menossa koko ajan vain alaspäin.
Fox Glacier
Lake Matheson
Saimme myös oman annoksemme lunta täyteen tältä talvelta. Kävimme katsomassa maailman nopeiten liikkuvan jäätikön reunaa, joka oli aivan likaisen harmaa.
Bussissa tutustuimme sveitsiläis-suomalaiseen Larsiin, joka osasi pari sanaa suomea. Tulimme niin hyvin juttuun, että sovimme tapaavamme seuraavan kerran Helsingissä. Tervetuloa vaan, Lars!
Mirror Lakes
Queenstownissa meillä oli yksi ylimääräinen päivä aikaa, joten päätimme lähteä päiväretkelle Milford Soundeilla. Milford Sound on oikeasti vuono (fiord), mutta paikan ensimmäiset ihastelijat nimesivät sen virheellisesti salmeksi. Paikka oli erittäin kaunis, mutta odotimme ehkä vielä hieman enemmän, sillä olimme kuulleet siitä paljon. Sateinen ja sumuinen sää vaikutti maisemiin vaikka vuono olikin silti aika vaikuttava.
Matkan viimeinen etappi oli Mt Cook. Valitettavasti emme juuri ja juuri nähneet vuorenhuippua, sillä sää oli erittäin pilvinen. Käytimme silti iltapäivän tutustumalla Sir Edmund Hillary-museoon, jossa ihastelimme hänen saavutuksiaan. On varmasti ollut mahtavaa kiivetä ensimmäisenä ihmisenä maapallon katolle!
Kateeksi käy maisemat!-JKP
VastaaPoista