FEAR IS TEMPORARY, ACHIEVEMENT IS PERMANENT

Terveisia kotiin 4,5 km korkeudesta!

GO AT LEAST ONCE A YEAR TO A PLACE YOU'VE NEVER BEEN BEFORE

 

Täällä ollaan!

Eilinen meni kävellessä ympäri keskustaa, joka on vieläkin suurilta osin suljettu. Maanjäristyksen vauriot näkyvät kaikkialla vaikka paljon on ehditty jo korjatakin. Tällä hetkellä istumme lentokentällä odottamassa bussia Kaikouraan - toivottavasti nähdään vilaus valaistakin!

DREAM BIG ACT BIGGER

Käytiin perjantaina Village Birazze:ssa.

Terveisiä Sydneyn lentokentältä, jossa vietämme seuraavan yön. Aamulla on lähtö Uuteen-Seelantiin, jossa matkustellemme kuukauden. Ostettin pari viikkoa sitten Stray Travelin Short Max-passi eli tarkoituksena on kiertää molemmat saaret. Köyhdyttiin 380 €, mutta tullaan ainakin 380 kokemusta rikkaampana takaisin.

Rahaa on mennyt myös pariin muuhunkin lentolippuun. Helmikuun lopussa lähdetään kuukaudeksi Singaporeen, josta jatkamme vielä huhtikuuksi Thaimaaseen. Kotiin tullaan juuri sopivasti vapuksi. Kuka järkkää tervetuliasbileet?

Anyway, blogi hiljenee nyt noin kuukaudeksi. Saatamme tehdä pikapostauksia kännykälle, jos siihen on aikaa. Koittakaahan pärjäillä siellä Suomessa - me lähdetään nyt Kiwien maahan!

Haere rā!

THE BEST OF SYDNEY

Hostelli: Glebe Village Backpackers oli ehdottomasti paras hostellimme Sydneyssä. Mukava piha-alue, ystävällinen henkilökunta ja siistit tilat saivat meidän jäämään sinne kolmeksi viikoksi. Hostelliin pääsi helposti myös keskustasta yhdellä bussilla (431 tai 433).

Alue: Glebe ja Glebe Point Road.

Ruoka: Perry's Gourmet Pizza:sta sai puu-uunissa paistettua pizzaa ja kaupanpäälle valkosipulipatongin. Käytiin hakemassa safkat pari kertaa. Syötiin myös kaksin käsin mangoja. Ihan missä tahansa.

Must see: Blue Mountains on käymisen arvoinen paikka. Oopperatalosta ja Harbour Bridgestä saa myös hienon kuvan Mrs. Macquaries Chair'iltä, joka sijaitsee Royal Botanic Gardens'issa.

Shopping: Halvimmat hedelmät ja vihannekset löytyvät Paddy's Marketilta. Second-hand tavaroiden etsijän kannattaa suunnata viikonloppuisin avoinna olevaan Rozelle Marketiin.

THE BEST THING ABOUT MEMORIES IS CREATING THEM

Otettiin viime viikon maanantaina kutsu Nowraan vastaan ja lähdettiin mielellämme pariksi päiväksi pois Sydneyn sykkeestä Katan kirjekaveria katsomaan. Vaikka Nowra sijaitseekin vain 125 km Sydneystä etelään, matka kesti junalla reilut kolme tuntia.

Kävimme Samin kanssa kävelyllä ja hän kertoi paljon australialaisista villieläimistä. Samin pikkukaupungissa on paljon metsää ja siellä asustelee vaikka mitä eläimiä - esimerkiksi pari kolme lajia vaarallisia hämähäkkejä, joiden purema voi tappaa ellei ehdi puolessa tunnissa sairaalaan. Ja Katalla oli muuten sandaalit jalassa...

Ensimmäisenä iltana leivottiin suomalaisia korvapuusteja, jotka upposivat hyvin rasvattoman maidon kera. Sam ja hänen äitinsä kyselivät tarkkaan, mitä taikinaan tulee ja miten rulla leikataan. Leipomisen jälkeen lähdettiin tapaamaan Samin kaveria, joka on seudun lepakkolääkäri ja toimii vapaaehtoisena Wildlife Rescue:ssa. Gerry tokaisi heti, että "Oh, I have a whole basketball team visiting me!". Saatiin silitellä pientä lepakkovauvaa, jonka äiti oli jäänyt kiinni sähköaitaan. Poikasella oli ikää vain 45 päivää. Gerryllä oli myös paljon muita lepakoita, liskoja ja lemmikkinä 77-vuotias puhuva papukaija Charlie.

Tiistaina lähdettiin kuljettamaan yhtä lepakkoa Rhondalle, joka on yksi alueen vapaaehtoisista eläintenhoitajista. Siellä saimme pitää sylissä tosi söpöjä opussumeja. Siitä jatkoimme matkaa Samin lapsuuden maisemiin ja söimme lounaaksi Greenwell Pointissa parhaimmat fish & chipsit tähän mennessä!

Lounaan jälkeen suuntasimme eläintarhaan, Shoalhavenin Wildlife Zoo:hon, jota Samin äiti kuvasi dry, dirty and depressing eli kuivaksi, likaiseksi ja masentavaksi. Häkit olivat todellakin pienehköjä ja alue kaipasi kunnon sadekuuroa. Ilan vietimme rattoisasti maalaten taideteosta meistä kolmesta. Kata antoi myös oppitunnin pasuunan soitosta, sillä Sam oli juuri ostanut upouuden pasuunan. Good luck with the trombone, Sam!

Keskiviikkona oli aika lähteä takaisin Sydneyn. Sitä ennen ehdimme kuitenkin leipoa Anzac-keksejä, jotka ovat perinteisiä austraalialaisia keksejä. Ai niin, ja aamupalaksi söimme hammasta purren kokonaisen paahtoleivän viipaleen vegemitella... Iltapäivällä kävimme vielä Nowran keskustassa kahvilla tapaamassa Samin ystävää.

Parin päivän reissu Nowraan oli virkistävää vaihtelua. Se tuntui lomalta lomasta! Nautimme joka hetkestä ja saa nähdä kohtaavatko tiemme vielä Austraaliassa tai muualla päin maailmaa.

//

 

Thank you Sam, Michelle, Nick, Simon and the doggie! We enjoyed spending time with you and it was great to get to know Nowra. Our time spent in Nowra felt like a break from our travels which we really needed. Say hello to Gerry and Rhonda for us! Hopefully we'll stay in touch and see you later!

P.S. Sori kuvista. Netti ei taas(kaan) suostunut lataamaan yhtä enempää. Osoittakaa valitukset suoraan Bloggerille.

EDIT: Saatiinkin kuvat ladattua. Enjoy!

MAKING NICKNAMES FOR PEOPLE YOU DON'T KNOW BUT SEE CONSTANTLY

 

 

Kaksi viikkoa Sydneyssä on mennyt nopeasti. Juulia oli meidän seurana ensimmäisen niistä, mutta nyt ollaan taas kahdestaan. Ekat pari yötä oltiin Woolloomoolossa sijaitsevassa hostellissa, koska nykyisessä hostellissamme ei ollut tilaa. Tällä hetkellä majaillaan siis Glebe Villagessa, joka on ihan mukava paikka. Täällä asuu paljon pitkäaikaisia reppureissaajia ja työläisiä, niin ollaan keksitty tutuille naamoilla lempinimiä, koska ollaan ihan surkeita oikeiden nimien muistamisessa.

 

Ollaan ehditty parin viikon aikana tutustua Glebeen aika hyvin. Bussilla tänne kestää Circular Quayista eli Ooppera-talon läheltä noin 15 minuuttia. Glebe on kuin pikku kaupunki – täällä on yksi päätie, jonka varrelta löytyy kaikki tarvittava second hand kirjakaupoista thaimaalaisiin take away-ravintoloihin. Alueena tämä on muutenkin tosi rauhallinen – otettiin siis neuvosta vaarin ja ollaan pysytelty kaukana King’s Crossin hostelleista. 

Tavattiinpa Sydneyssä myös eräs henkilö, jonka Kata on tuntenut 6-7 vuotta. Hän on nimeltään Sam, johon Kata tutustui kirjeiden avulla ala-asteen englannin tunnin tehtävän kautta. Vietettiin kaksi päivää Samin kanssa; toinen keskustassa ja toinen Bondi Beachillä. Saatiiin jopa kutsu Nowraan katsomaan kenguruita.

Muuten aika onkin mennyt nähtävyyksiä katsellessa. Kaikki tärkeimmät maamerkit voidaan lukea nähdyiksi (vielä odotellaan Ooppera-talo kierrosta, Petri!). Käytiinpä tuossa menneenä viikonloppuna ilmaisilla festareillakin!

 

On meillä vähän surullisiakin uutisia. Ensin Katan sporkki sanoi sopimuksensa irti ja sitten Ellan. No, eipä siinä muuta auttanut, kun käydä hommaamassa $2 dollarin aterimet halpahallista.

 

 

Mutta nyt blogi hiljenee taas hetkeksi. Lukekaa, kommentoikaa, ihastelkaa!

ALL YOU NEED IS A BOX OF TIM TAMS

Päätettiin laittaa tällä viikolla meidän kokkaustaidot testiin. Viisi päivää, hostellin surkeat välineet ja kaksi onnistunutta ruokalajia. Bon appétit!

MAANANTAI

Kuvitelkaa, että se näytti tältä.

Päivän ruokalistalla oli Colesin reseptiä mukaillen parsaa ja pekonia. Yritys oli hyvä, mutta toteutus jäi hieman uupumaan. Syytämme hostellin välineitä.

Onneksi oli paketti Tim Tameja (tumma suklaa).

Hinta: $7,81

TIISTAI

 

 

Epäonnistuminen ei silti lannistanut meitä, mutta varauduimme silti paketilla Tim Tameja (honeycomb). Tällä kertaa kokkikakkoset kokkasivat onnistuneesti soijarouhekastiketta ja spagettia.

Hinta: $4,81

KESKIVIIKKO

 

 

Kastiketta jäi sen verran yli, että söimme samaa ruokaa myös tänään leivän kera. Ainoastaan Tim Tamit puuttuivat, kun ei jaksettu kävellä kauppaan.

Hinta: $2,55

TORSTAI

 

 

Päätettiin tehdä torstaina wokkia vaikka edellisestä wokista oli vielä paha maku suussa. Käytiin Paddy's Marketilla ostamassa halpoja paprikoita ja kesäkurpitsa ja kerrankin onnistuttiin tekemään jotain, mitä aiotaan tehdä uudestaan. Voilà, tofu-kasviswokki! Kaiken kruunasi rommirusina Tim Tamit.

Hinta: $4,40

PERJANTAI

Perjantaina piti vain jonottaa nätisti jonossa. Hostellin tarjoama BBQ-kana ja -jauhelihapihvi maistui oikein hyviltä pastasalaatin kera! Tim Tam makuna oli tällä kertaa vadelma.

Hinta: $1,50

Huomautus: Hinnat eivät kerro koko totuutta, sillä me saatiin joitakin aineksia ilmaiseksi - kiitos Juulia!

THE EARTH HAS MUSIC FOR THOSE WHO LISTEN

The Three Sisters

 

 

Unescon maailmanperintölistalle kuuluva Blue Mountains sijaitsee 50 kilometrin (2 tunnin junamatkan) päässä Sydneyssä. Siniset vuoret saavat sinertävän värinsä laaksossa kasvavista eukalyptuspuista. Se on tärkeä paikka aboriginaaleille ja seudun kuvatuimpaan kohteeseekin, The Three Sisters:iin, liittyy legenda. Kolmen sisaren tarina kertoo vuorilla asuvasta pahasta hengestä, josta isä oli varoitellut tyttäriään. Eräänä päivänä henki oli kuitenkin herännyt henkiin isän olessa metsällä ja alkanut jahtaamaan sisaria. Isä näki tämän kaiken, mutta tiesi, ettei ehtisi auttamaan tyttäriään. Niinpä hän muutti kolme tytärtään vuorenhuipuiksi ja itsensä linnuksi. Paetessaan pahaa henkeä isä kuitenkin pudotti taikasauvansa, jota hän vieläkin lentelee etsimässä.

 

Kuten aina, funtsittiin, miten päästäisiin katsomaan Blue Mountainseja halvimmalla mahdollisella tavalla. Vaihtoehtoina oli erihintaisia kiertoajeluja tai omatoimimatka. Otettuamme selvää eri mahdollisuuksista päädyimme rautatieasemalle junaliput kädessä. Menopaluu maksoi yllättäen vain $11,80! Kahden tunnin junamatkan jälkeen ostettiin vielä $20 hop on, hop off –trolley bussilippu, jonka avulla päästiin helposti liikkumaan Katoombassa. Koko matkan hinnaksi muodostui siis reilu $30 eli säästettiin vähintään toinen mokoma, sillä halvimmatkin kiertoajelut maksavat vähintään $60.

 

Leura Cascades

Tarkoituksenamme oli jäädä pois Gordon Fallseilla ja kävellä sieltä noin tunti Leura Cascadeille. Matka tyssäsi heti alkuunsa, sillä maasto vesiputouksen ympärillä oli edellisenä päivänä poltettu vähentääkseen metsäpalon vaaraa. Istuttiin sitten bussissa Leura Cascadeille saakka, jossa vietettin tunti ihailemassa maisemia. Pienen kävelymatkan päästä avautui mahtavat näköalat laaksoon ja saimme maistiaisen tulevasta.

 

 

Matka jatkui Echo Pointille, jossa törmäsimme suomalaisiin. Olisi ollut liian epäsuomalaista vaan mennä sanomaan ”moi”, joten päätimme tehdä pienen shown. ”HEI ELLA, EIKS MEIDÄN PITÄNYT MENNÄ TONNE SUUNTAAN?” Mission accomplished. Queen Elizabeth II –näköalapaikalta otettiin parit kuvat kolmesta siskosta ennen kuin lähdettiin kävelemään niiden juurelle. Meillä olisi ollut myös mahdollisuus kiivetä Giant Stairsit, mutta 3 tunnin yhdensuuntainen matka ei kauheasti huvittanut – ylöskin oli nimittäin päästävä lihasvoImalla. Ja ne oli oikeasti ihan tajuttoman jyrkät.

Ei me silti niin laiskureita olla. Käveltiin muutaman kilometrin matka Echo Pointilta Katoomba Fallseille. Edellinen surffipäivä ja ulkoilmassa olo tekivät silti tehtävänsä ja päätettiin lähteä sieltä takaisin kohti Sydneytä, että ehdittiin myös hostellin tarjoamaan ilmaiseen BBQ-iltaan. Kyllä kannatti.

ANNIVERSARY

Tänään on tasan kuukausi siitä, kun astuttiin ekan kerran Australian maaperälle. Sitä juhlistettiin cupcakeilla ja kahveilla, joita molempia ollaan kuolattu varmaan kaksi viikkoa. Aika on kulunut ainakin yhtä nopeasti kuin rahakin. Halpa Aasia houkuttaa...

RIDIN' THE TUBES

Teknisten ongelmien vuoksi postausten teko on vähän jäänyt. Nytkin jäi surffilautakuva lataamatta, kun netti hidastui niin paljon. Päivitetään se sitten jossain vaiheessa eli käykäähän välillä kurkkimassa. Pari ekaa kuvaa on Bondilta, muut on otettu, kun oltiin surffaamassa.

 

  

 

Oltiin viime viikon torstaina surffaamassa. Alunperin oli ajatuksena mennä Manlyn kahden tunnin pikakurssille, mutta satuttiinkin selaamaan hostellilla mainoslehtiä ja suunnitelmat muuttuivatkin aika lennosta. Viidessä minuutissa me oltiin varattu koko päivän kurssi, johon sisältyi 4 tuntia surffausta, lounas ja kuljetukset.

Torstaiaamuna juostiin hiki hatussa King’s Crossille paikkaan, josta meidät otettiin bussin kyytiin. Hermoiltiin ihan turhaan siitä, ollaanko myöhässä pari minuuttia, sillä itse kyyti oli myöhässä noin 15 minuuttia. Taas tätä suomalaista täsmällisyyttä: jos sanotaan, että jossain pitää olla 8:50 niin me ollaan siellä 8:45 hermoilemassa myöhästyttiinkö. Täällä taas kellonajat on noin aikoja. Meidän surffipaikka sijaitsi noin 45 minuuttia keskustasta. Me ja 12 muuta mentiin sinne pikkubussilla, jota ajoi meidän surffitukkaohjaaja. Bussissa oli varmaan vähän liikaa väkeä, mutta ainakin hengissä selvittiin.

”Surffaaminen on tunnetusti vaiken urheilulaji heti golfin jälkeen”, aloitti meidän ohjaaja kurssin. Heitettiin märkäpuvut päälle ja läträttiin aurinkorasvaan niskaan eikä aikaakaan, kun oltiin jo vedessä. Ekaksi tietenkin kuivaharjoiteltiin, miten laudan päälle pitää nousta seisomaan. Kyllä se hiekalla onnistui ja vedessäkin joitakin kertoja.

Surffipäivä oli kyllä tosi hauska kokemus. Vaikka vesi oli jäätävän kylmää lounaan jälkeen, niin ei se menoa haitannut. Saatiin jopa yksityisopetusta, kun kävi ilmi, että Suomessa ei kauheasti surffailla. Neljän tunnin opetus ei kyllä riittänyt mihinkään – seuraavaksi mennään sitten varmaan kahden viikon intensiivikurssille.