A SERIES OF UNFORTUNATE EVENTS

Yeah, right. 

Tässä muutama asia, jotka ärsyttää meitä täällä maailman toisella puolella. 

- Melbournessa käännytään oikealle vasemmalta kaistalta. WTF?
- Suurin SPF, mihin ollaan tähän saakka törmätty, on 30.
- Liukuportaissakin seisotaan väärällä puolella.
- Maito on kermaa. Full cream, yummy!
- Kaikki pitää verhoja ikkunoissa.
- Australialaiset hedelmät ja vihannekset ovat tosi kalliita.
- Suojateistä ei usein ole tietoakaan.
- Suihkuissa on ihmeelliset suuttimet ja niitä ei saa nostettua kovin korkealle.
- Korttimaksuissa on usein 10 AUD minimi.
- Hedelmiä ja vihanneksia myydään useimmiten kappalehinnalla.
- "Back in 5 minutes" voi tarkoittaa koko iltaa.
- Vessoissa ei ole käsipaperia vaan ärsyttävät kuivaajat.
- Sydneyssä bussiliput on mitataan kilometreissä, ei ajassa.
- Kanssamatkustajat nousevat poistuakseen vasta, kun bussi on pysähtynyt.
- Irtojätskit puuttuvat lähes kokonaan.
- Vihreä mies vilkkuu tosi lyhyen ajan. Yritä siinä sitten ylittää tie.

HAPPINESS IS ONLY REAL WHEN SHARED

 Riikalle :)

Joulun fiilistely alkoi jo pari päivää ennen aattoa vaikka tunnelma olikin kaukana valkoisesta joulusta. Käytiin katsomassa Myer Centerin jouluikkuna, joka vastaa Stockmannin perinteistä jouluikkunaa. Myös King George Square oli koristeltu kuusella ja parilla porolla.

Totta kai jouluaattoon kuuluu myös riisipuuro! Coles yllättäen (okei, ei ollut ylläri) petti meidät eikä me löydetty puuroriisiä kaupasta. Paras vaihtoehto oli Long Grain White Rice, jonka avulla puuro näytti ja tuoksui aivan kotoisalta joulupuurolta. Ainoa ero oli, että riisit eivät aivan kypsyneet... kolmen tunnin keittämisestä huolimatta. Mutta siitä viis, upposi kaikki kuitenkin kanelisokerin kanssa nälkäiseen masuun!

 

Joulupäivä vietettiin +34 asteen lämmöstä "nauttien" South Bankin rannalla. Mukana menossa oli myös Sam ja meidän japanilainen huonekaveri Shizuka aka Sisu, johon olimme tutustuneet pari päivää aikaisemmin. Hänkin on Austraaliassa working holiday-viisumilla ja jatkoi joulun jälkeen matkaansa Gold Coastille.

Päivä sujui rattoisasti ristiseiskaa pelaillessa. Pöytä oli katettu juhlavasti pastasalaatilla ja Calippo-mehujäällä - kyllä maistui! Illalla Sisu päätti vielä opettaa meitä tekemään origamia, josta näätte taidonnäytteen seuraavassa kuvassa. Sam halusi myös tehdä varjoteatteria, mutta siitä ei saatu ollenkaan kuva-aineistoa.

Tälläinen oli meidän austraalialainen joulu.

Loppukevennys, heh!

MERRY XMAS

GOOD TIMES, TAN LINES

Terveisiä Brisbanesta!

Uudesta-Seelannista palatessamme lähdettiin heti Greyhoundin kyydissä jatkamaan matkaa kohti pohjoista ja Byron Bayta. Viidentoista tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme auringonpaisteiseen hippikylään. Yhtenä päivänä nautimmekin vähän liikaa auringosta ja paloimme ihan pikkuisen selästä. Kolme päivää oli meille riittävästi pienessä rantakaupungissa, missä aktiviteetit voidaan laskea yhden käden sormilla.

Torstaina ravistelimme Byronin hiekat bikineistämme ja saavuimme mini Miamiin- Surfers Paradiseen. Lämpötila kohosi päivittäin reippaasti yli 30 asteen ja aurinko oli jo todella korkealla heti aamusta. Parina aamuna käytiin lenkkeilemässä rannassa ja tuli niin kuuma, että täytyi pulahtaa mereen vilvoittelemaan. Välteltiin siis keskipäivän aurinkoa ja käytettiin aika ikkunashoppailuun.

Hiuksetkin kuivuu tässä auringossa ja koska kampaaja olisi maksanut $50-60 päätimme jälleen kerran säästää ja käydä ostamassa hiustenleikkuusakset sekä muutaman kamman. Ja kun kerran aloitettiin niin otettiinpa samantien vähän enemmän pois - tässä ennen/jälkeen kuvat Katan kuontalosta!

 

 

Lauantai aamupäivällä päätettiin mennä syömään brunssi Pancakes in Paradise-nimiseen pannukakkubuffetiin. All you can eat vain $9,99! Paikan ennätys on 25 pannaria voin ja siirapin kera, arvatkaa monta meihin upposi!

Viime sunnuntaina tultiin vihdoin ja viimein Brisbaneen. Täällä on tajuttoman kuuma ja kostea ilma - ollaan menty luvan kanssa kiertelemään kauppoihin, sillä niissä on ilmastointi <3 Huomenna meidän seuraan liittyy Sam, joka reissaa meidän kanssa ainakin pari viikkoa. Tapaamme myös suomalaista ystäväämme Annia, joka asuu Brisbanessa.

Loppukevennykseksi videon pätkä, jonka kuvasimme eilen hengatessa South Bankissa. Kata haluaa vielä korostaa, että hän ei tiennyt Ellan ottavan videota.

 

 

Psst. Huomasitko jo "Missä mennään?"-kartan sivupalkissa?

NEW ZEALAND: PART 2/2 - THE SOUTH ISLAND

Stray-bussin kyytiin hypättiin siis Christchurchistä, josta ajoimme länsirannikkoa pitkin Kaikouran kautta Pictoniin. Pictonista otettiin lautta Wellingtoniin, mutta pohjoissaaren seikkailuista voitte lukea enemmän edellisessä postauksessa. Takaisin eteläsaarella tullessa lähdettiin ajamaan saaren itärannikkoa pitkin - yhteensä köröteltiin bussin kyydissä noin 2 500 km. Siis pelkästään eteläsaarella.

 



 

Vasta Christchurchiin saavuttuamme tajusimme maanjäristysten tuhojen suuruuden. Kaupungin keskusta oli suljettu ja aivan hiljainen. Jälleenrakennus oli vasta alkutekijöissään, sillä taloja oltiin vasta purkamassa. Oli kuitenkin mielenkiintoista viettää päivä Christchurchissä ja löysimmekin monia kivoja pikku putiikkeja ja kahviloita.

 

Kaikourassa parasta olivat ehdottomasti vuoret! Hostelli, jossa yövyimme, oli järkyttävä; koko talo löyhkäsi pubille ja huoneet olivat epäsiistejä. Iltapäivällä kävelimme näköalapaikalle, josta voi nähdä hylkeitä. Kahden tunnin kävelyretken kruunasi se, että näimme peräti yhden hylkeen nauttimassa auringonpaisteesta.

Eteläsaaren kohota oli Abel Tasmanin kansallispuisto. Sää suosi meitä oikein kunnolla, joten vuokrasimme kajakin päiväksi käyttöömme. Kajakoimme tyhjälle rannalle nauttimaan maisemista ja auringosta. Paikka oli kuin mistä tahansa matkailumainoksesta!

Marahausta matka jatkui Cape Foulwindin kautta Blackballiin. Kuvassa oleva lintu ei ole kiwi vaan "maori hen" eli maorilainen kana. Kanat olivat aika rohkeita ja tulivat melkein kädestä hakemaan ruokaa.

Blackballissa yövyimme maailman pienimmässä entisessä Hiltonissa, joka oli aikoinaan kaivostyöläisten kokoontumispaikka. Seuraavana aamuna osallistuimme kulttuurikierroksella, joka oli tällä kertaa ilmainen. Saimme kuulla alueen historiasta sekä todistaa kylän kuihtumista - paikkakunnalla asuu alle 300 henkeä ja luku on menossa koko ajan vain alaspäin.

Fox Glacier



Lake Matheson

Saimme myös oman annoksemme lunta täyteen tältä talvelta. Kävimme katsomassa maailman nopeiten liikkuvan jäätikön reunaa, joka oli aivan likaisen harmaa.

Bussissa tutustuimme sveitsiläis-suomalaiseen Larsiin, joka osasi pari sanaa suomea. Tulimme niin hyvin juttuun, että sovimme tapaavamme seuraavan kerran Helsingissä. Tervetuloa vaan, Lars!

Mirror Lakes

Queenstownissa meillä oli yksi ylimääräinen päivä aikaa, joten päätimme lähteä päiväretkelle Milford Soundeilla. Milford Sound on oikeasti vuono (fiord), mutta paikan ensimmäiset ihastelijat nimesivät sen virheellisesti salmeksi. Paikka oli erittäin kaunis, mutta odotimme ehkä vielä hieman enemmän, sillä olimme kuulleet siitä paljon. Sateinen ja sumuinen sää vaikutti maisemiin vaikka vuono olikin silti aika vaikuttava.

Matkan viimeinen etappi oli Mt Cook. Valitettavasti emme juuri ja juuri nähneet vuorenhuippua, sillä sää oli erittäin pilvinen. Käytimme silti iltapäivän tutustumalla Sir Edmund Hillary-museoon, jossa ihastelimme hänen saavutuksiaan. On varmasti ollut mahtavaa kiivetä ensimmäisenä ihmisenä maapallon katolle!

NEW ZEALAND: PART 1/2 - THE NORTH ISLAND



 

Vaikka aloitettiin meidän matka Christchurchistä, niin päätettiin kertoa siitä vasta seuraavassa osassa, sillä jaetaan postaukset pohjois- ja eteläsaariin.

 



 

Meillä oli yksi kokonainen päivä Aucklandissa ennen kuin oli aika hypätä bussin kyytiin. Osallistuttiin hostellin järjestämälle ilmaiselle kävelylle, joka kiersi sataman kautta Auckland museoon. Kävelykierros oli erittäin hyvä vaikka useat mäet hidastivatkin matkantekoa - Aucklandin alue on täynnä entisiä tulivuoria.  

 

Matka Aucklandista Hahei Beachille oli vaarassa tyssätä heti alkuunsa, sillä bussin moottori ylikuumeni ja jouduttiin vaihtamaan bussia. Hetken oli jo hikikarpalot otsalla ehditäänkö laskuveden ajaksi Hot Water Beachille! Otettiin lapio kainaloon ja kaivettiin oma kuoppa. Vesi oli polttavan kuumaa, mutta siihen tottui nopeasti. Muistoksi jäi tosi punainen nahka ja hiekkaiset bikinit.

 

 

Stray:n matkaohjelmaan kuului kulttuuripysähdys maoriyhteisössä, jossa tutustuimme nykypäivän maorikulttuuriin. Meidät toivotettiin tervetulleiksi perinteisin menoin, jonka jälkeen siirryimme ruokapöydän ääreen. Pettymykseksemme tarjolla ei ollut mitään erikoista vaan kanaa ja uusiseelantilaista kumaraa eli bataattia. Ilta oli rattoisa, mutta $80 oli meistä molemmista aivan liikaa.

 

 

 

 

Matkan jännistysmomentti kohdattiin ehdottomasti Taupossa! 3 658 metriä vaihtui heittämällä 4 500 metriksi eikä olla hetkeäkään kaduttu. Maisemat olivat aivan mahtavat - horisontissa siintivät tulivuoret ja alla Taupo-järvi. 60 vapaapudotus meni hetkessä ohi, mutta onneksi on muistona video ja kasa kuvia! 

 

 

 

 

Vielä ennen Wellingtonia oli pysähdys Tongariron kansallispuistossa. Tarkoituksena oli kävellä tulivuoren yli, mutta se menikin purkautumaan ja polku oli suljettu. No, eipä varavaihtoehtokaan huono ollut! Noin 5 tunnin edestakaisen matkan päässä sijaitsivat kraaterijärvet, jonne mekin otimme suuntamme. Kävely oli uuvuttavaa kuumuudessa, sillä varjoa ei koko 15 km matkan aikana ollut pätkääkään. 

 

 

Wellington jäi pohjoissaaren viimeiseksi etapiksi. Tässä vaiheessa oltiin oltu reissussa vajaa pari viikkoa eikä jaksettu muuta kuin käppäillä satamaan. Wellington oli täynnä Hobitti-faneja, sillä elokuva oli juuri tulossa ensi-iltaan. Kata bongasi hobitteja ympäri kaupunkia - Starbucksissa, ruokakaupassa...

 

Stay tuned for the next post.