Vaikka aloitettiin meidän matka Christchurchistä, niin päätettiin kertoa siitä vasta seuraavassa osassa, sillä jaetaan postaukset pohjois- ja eteläsaariin.
Meillä oli yksi kokonainen päivä Aucklandissa ennen kuin oli aika hypätä bussin kyytiin. Osallistuttiin hostellin järjestämälle ilmaiselle kävelylle, joka kiersi sataman kautta Auckland museoon. Kävelykierros oli erittäin hyvä vaikka useat mäet hidastivatkin matkantekoa - Aucklandin alue on täynnä entisiä tulivuoria.
Matka Aucklandista Hahei Beachille oli vaarassa tyssätä heti alkuunsa, sillä bussin moottori ylikuumeni ja jouduttiin vaihtamaan bussia. Hetken oli jo hikikarpalot otsalla ehditäänkö laskuveden ajaksi Hot Water Beachille! Otettiin lapio kainaloon ja kaivettiin oma kuoppa. Vesi oli polttavan kuumaa, mutta siihen tottui nopeasti. Muistoksi jäi tosi punainen nahka ja hiekkaiset bikinit.
Stray:n matkaohjelmaan kuului kulttuuripysähdys maoriyhteisössä, jossa tutustuimme nykypäivän maorikulttuuriin. Meidät toivotettiin tervetulleiksi perinteisin menoin, jonka jälkeen siirryimme ruokapöydän ääreen. Pettymykseksemme tarjolla ei ollut mitään erikoista vaan kanaa ja uusiseelantilaista kumaraa eli bataattia. Ilta oli rattoisa, mutta $80 oli meistä molemmista aivan liikaa.
Matkan jännistysmomentti kohdattiin ehdottomasti Taupossa! 3 658 metriä vaihtui heittämällä 4 500 metriksi eikä olla hetkeäkään kaduttu. Maisemat olivat aivan mahtavat - horisontissa siintivät tulivuoret ja alla Taupo-järvi. 60 vapaapudotus meni hetkessä ohi, mutta onneksi on muistona video ja kasa kuvia!
Vielä ennen Wellingtonia oli pysähdys Tongariron kansallispuistossa. Tarkoituksena oli kävellä tulivuoren yli, mutta se menikin purkautumaan ja polku oli suljettu. No, eipä varavaihtoehtokaan huono ollut! Noin 5 tunnin edestakaisen matkan päässä sijaitsivat kraaterijärvet, jonne mekin otimme suuntamme. Kävely oli uuvuttavaa kuumuudessa, sillä varjoa ei koko 15 km matkan aikana ollut pätkääkään.
Wellington jäi pohjoissaaren viimeiseksi etapiksi. Tässä vaiheessa oltiin oltu reissussa vajaa pari viikkoa eikä jaksettu muuta kuin käppäillä satamaan. Wellington oli täynnä Hobitti-faneja, sillä elokuva oli juuri tulossa ensi-iltaan. Kata bongasi hobitteja ympäri kaupunkia - Starbucksissa, ruokakaupassa...
Stay tuned for the next post.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti