Olimme matkalla 206 vuorokautta.
Istuimme bussissa 11398 kilometriä koko matkan aikana. Kiitos vaan Greyhound, Stray sekä muutamat muut Aasian bussiyhtiöt!
Vietimme viisi yötä yöbusseissa.
Vierailimme viidessä maassa.
10 000 euroa meni. Ja vähän yli.
Saimme monia uusia ystäviä ja tuhansia uusia kokemuksia.
Nukuimme kaksi yötä lentokentällä.
Sohvasurffasimme kuudessa eri talossa.
Aasiassa halvin leffateatteri käynti maksoi 2,5 euroa.
Leffassa siis käytiin. Ainakin 9 kertaa...
Yövyimme kolmen kaverin luona.
Hyppässimme 4,5 kilometrin korkeudesta.
Lensimme 11 kertaa (mukaan laskettuna siis koneenvaihdot).
Kata sukelsi 18 metriin ja näki 4 leopardihaikalaa.
Rinkat painoivat koko ajan 18-20kiloa. Ja sitten siihen vielä pikkureput ja ruokakassit mukaan..
Töitä matkalla tehtiin 0 tuntia. Sitä ennen kyllä senkin edestä.
Kalleimmat paprikat oli 13,99AUD/kg Australiassa.
TimTam paketti maksoi 3,50 AUD
Meitä luultiin siskoiksi 20914 kertaa. Siis koko ajan.
Kata ja Ella kiittää seuraajia!
26.5.2013
DON'T LOOK BACK UNLESS IT'S A GOOD VIEW
Ah, Sydney! Vaikka se ei meidän lempipaikka ollutkaan, jäi sinne silti monia hyviä (ja hauskoja!) muistoja; eräs kaunis päivä matkustettiin noin 50 km edestakaisin bussissa, koska ajateltiin mennä rannalle Ku-ring-gai chase-kansallispuistoon. No, puistoon päästiin, mutta rannalle ei - bussi vei meidät keskellä korpea yli 10 km päähään määränpäästämme.
Muut surffas, me posettiin.
Ei muuten näytetä ollenkaan siskoilta, eihän? Taisi olla vika päivä Sydneyssä ennen Uuden-Seelannin matkaa. Otettiin kirjat ja viltti mukaan ja suunnattiin kasvitieteelliseen puutarhaan.
Hot Water Beach
Katan lempipuuha Uudessa-Seelannissa oli melonta. Maisemat olivat kieltämättä mahtavat eikä säässäkään ollut valittamista!
Sydämeni osuman sai... Kävelyreitti kraaterijärville oli tajuttoman kaunis karuudellaan. Reitin varrella ei ollut ainuttakaan puuta vaan horisontissa kohosivat jylhät tulivuoret.
Jes, sain Katan ylipuhuttua hyppäämään kanssani! Oli aivan sairaan makeeta!
Katalle tuli vähän kylmä niin piti haudata se hiekkaan.
Tämä kuva otettiin vain hetkeä ennen polviepisodia. Loppu on historiaa.
Välillä reppureissaajan pihi luonne pakotti nukkumaan lentokentillä. Kun lento lähtee aikaisin aamulla, ei ole mitään järkeä maksaa 25 euroa parin tunnin yöunista. Kuva on Brisbanesta ennen meidän lentoa Airlie Beachille.
Oi, ihana Anni! Annilla oli myös ihana ABBA Singstar, jota tuli hoilattua viikonlopun aikana enemmän kuin laki sallii. Money, money, money, must funny in a rich man's world ja niin edelleen.
Tehtiin pikku pysähdys Bundabergissä ja maankuululla rommitehtaalla. Päätettiin mennä ihan koko rahalla ja otettiin kierros, joka esitteli tehdasta. Siihen kuului myös kolme maistiaista, jotka nautimme erittäin mielellämme. Hyvää oli!
Muistatteko, kun kerrottiin, että kenguru menetti päänsä rankkasateiden aikaan? No, tässe se nyt on.
Tajuttoman hieno vedenalainen maailma avautui Suurella valliriutalla. Toisaalta omatunto kolkutti hieman, sillä turismi on osasyy koralliriutan tuhoutumiseen. Sisemmät riutat ovat jo kuulemma kuolleita.
Take me back, please.
Aasiassa ei voi välttyä durian-hedelmiltä. Jalkapallon kokoinen piikikäs hedelmä haisee kauas eikä kiellot mm. metroissa ole todellakaan turhia. Nuo madon näköiset pötkylät ovat syötäviä osia, jotka maistuvat mielestäni sipulilta. Tulipahan maistettua.
Ko Taolla meri oli turkoosin väristä.
Maassa maan tavalla.
Etelä-Thaimaassa on paljon hienoja rantoja. Sää suosi meitä, kun käytiin tutustumassa Ko Phi Phi-saariryhmään lähellä Ao Nangia.
Reppureissumme oli erittäin onnistunut enkä vaihtaisi sekunttiakaan. Pari kurjempaa juttua sattui meidän kohdalle, mutta niistäkin selvittiin. Oli ihanaa viettää aikaa ilman sen kummempia aikatauluja ja vain nauttia elämästä!
Like all travellers, I have seen more than I remember and remember more than I have seen.
- Benjamin Disraeli
DO IT TODAY OR REGRET IT TOMORROW
ELLA
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kerron siis seuraavaksi, mitä me tehtiin Bangkokissa huhtikuussa 2013. Me asuimme mun vaihtarikaverin Parnin luona, joka oli tosi mukavaa vaihtelua hostelleille. Parnin vanhemmat olivat super mukavia vaikka aina ei ihan toisiamme ymmärrettykään. Onneksi meillä oli oma tulkki ja elekielellä parjäsi pitkälle!
Jos jotain huonoa pitää sanoa Bangkokista, niin siellä on todella kuuma siihen aikaan vuodesta, jolloin me oltiin siellä. Elohope kipusi _joka_päivä_ yli 35 asteen. Lääh. Uskokaa tai älkää, mutta taksimatkat keskustaan oli meidän lempparihetkiä päivästä, koska takseissa oli ilmastointi. Parnin talossa kun ilmastoinnista ei ollut tietoakaan...
Meidän eka tuk tuk-ajelu - jäiks!
Synttäri-illallisella Parn ja hänen kavereidensa kanssa.
Päästiin taas vaihteeksi viettämään merkkipäiviä hyvässä seurassa! Eka Bangkok-päivä sujui juhlahumussa mun 21v. synttäreiden vuoksi. Illalla Parn oli kutsunut koko köörin mukaan ja me mentiin yhdessä japanilaiseen ravintolaan syömään. Sen jälkeen jatkettiin yökerhoon, jossa soitti pari thaimaalaista bändiä. Mitään ei ymmärretty, mutta kaipa ne oli ihan hyviä, sillä kuultiin eräs biiseistä radiosta matkalla baariin!
Oltiin viettämässä iltaa Parnin yliopistolla, jossa fresh manit olivat järjestäneet kiitos-juhlat senioreille.
Thaimaalaista uutta vuotta vietetään 13.-15. huhtikuuta vuoden kuumimpina päivinä. Eräässä paikassa saatetaan juhlia koko viikon ajan, toisessa vain pari päivää. Bangkokissa sitä juhlittiin kahtena päivänä ja se oli enemmän kuin tarpeeksi. Vesisodan tuoksinnassa kastui auttamatta läpimäräksi. Ohikulkijoiden naamaa tultiin myös sotkemaan puuterimaisella talkilla. Hauskaa oli, mutta jääkylmä vesi tuntuu silti jääkylmältä 35 asteen helteessäkin.
Me aloitettiin juhliminen ostoskeskuksen ulkopuolella järjestetyssä tapahtumassa, jossa oli musiikkia sekä erityinen water zone-alue. Hetken ihmeteltyämme menoa päädyimme silti lähtemään Khao Sanille, jossa on tiettävästi paras meno Songkranin aikaan. Ihmisiä sieltä ei tosiaan puuttunut! Kadut olivat täynnä osanottajia, niin paikallisia kuin turistejakin. Se ei niinkään haitannut, vaan se, että monet ampuivat vesipyssyillä suoraan naamaan. Oli myös inhottavaa saada puoli litraa kylmää vettä niskaan silloin tällöin!
Kolme edellistä kuvaa ovat eräästä temppelistä Bangkokissa, jossa kävin Songkranin aikaan.
Parnin kanssa kirjoitettiin molemmat omat toiveemme lapuille, laitettiin seteli kyytipojaksi ja heitettiin kulhoon. Omani ei ainakaan vielä ole toteutunut...
Yksi parhaimmista päivistä Thaimaassa tuli vietettyä kelluvalla torilla Bangkokissa. Mukaan lähti myös isovanhemmat ja muita Parnin sukulaisia. Välillä tuli hieman orpo olo, kun muut hölöttää jotain thaiksi ja meikäläinen vaan hymyilee vieressä, kun joku sattuu katsomaan kohti. Pysähdyttiin matkalla maistamaan pomeloa vanhan naisen luona. Hedelmä oli todella hyvää ja saatiin sitä myös tuliaisiksi kotiin. Sitä tulikin sitten syötyä seuraava viikko!
Torilla myytiin kaikenlaista tavaraa: vaatteita, leluja, erilaisia vekottimia ja ruokaa. Ruoka on olennainen osa mitä vain toria Thaimaassa ja sehän sopii mulle! Täällä uskaltauduin syömään mustekalaa tuommoisesta pikku paatista, joita vilahtaa kuvassakin.
Wat Arun temppeli Bangkokissa sijaitsee joen toisella puolella. Pidin tästä enemmän kuin Grand Palacesta, koska se on erilainen. Monet temppelit ovat koristeltu kultaisin patsain ja kaikenlaisin härpäkkein, mutta Wat Arun seisoo joenrannalla parin torninsa voimin.
Perhepotretti.
Vietettiin aivan mahtavat pari viikkoa Bangkokissa Parnin perheen luona. He olivat todella ystävällisiä ja avuliaita. Saatiin kutsu tulla tapaamaan heitä uudestaankin, jos Bangkokiin eksytään. Väittäisin, että meidän suunnitelma vaihtaa maisemaa Aasiaan oli hyvä ratkaisu!
ขอขอบคุณคุณ
9.5.2013
THE OCEAN IS WHERE I BELONG
Lähdettiin Bangkokin kosteutta ja kuumuutta pakoon etelän saarille. Ensimmäiseksi pysähdyimme Ko Taolle, eli kilpikonna saarelle. Taolla mun päivät kului suomalaisessa sukelluskoulussa opiskellessa Open Water sukeltajaksi. Tämän tason sertifioitu sukeltaja saa sukeltaa Dive Masterin kanssa 18 metrin syvyyteen ja tästähän se jatkokoulutus alkaakin! Kursseja on valittavana vaikka kuinka paljon ja kiinnostustahan riittäisi enemmän kuin varaa on! OWD:n valmistujaisjuhla oli kolmen päivän kuluttua ja oppilaat saivat tarjota kouluttajalle Hartwallin Lonkeroa - sitä löytyi joka ravintolasta. Ko Tao on kuin pieni Suomi!
Kiitos KOH TAO DIVERS!
Taolta otettiin lautta kohti Ko Samuita. Siellä tehtiin päiväretki norsusafarille. Päivään myös kuului erilaisia eläinesityksiä, saaren nähtävyyksiä ja norsuajelu! Norsuajelu oli kyllä hauskaa, mutta meidän norsu vaikutti olevan väsynyt päivän kuumuudesta ja töräytti räkääkin välillä meidän päälle... Saaren nähtävyyksiin kuului iso Buddha, muumioitunut munkki ja kivipuutarha. Tarinan mukaan, tämä munkki kuoli vuonna 1973 ja hänen seuraajansa huomasivat, että hän ei mädäntynyt ollenkaan ja pitivät tätä ihmeenä. Vastusteluista huolimatta, munkki laitettiin näytteille ja on vieläkin lasikaapissa Ko Samuilla.
Ko Samuilla vietettiin myös paljon aikaa rannalla ja jäätelöbaarissa! Swensen's ja Mango Boat! <3
Phi Phi saaret ovat Thaimaan tunnetuimmat paratiisisaaret ja tutuja myös elokuvista. Itse Leonardo Di Caprio joukkoineen kävi kuvaamassa Maya Bayssa elokuvan The Beach. Leffasta ei osata sanoa mitään, mutta mä oon sujuvasti lukenu kirjaa pari kuukautta.... Ja kuten kuvasta näkyy, turisteja Maya Baylla oli enemmän kuin rantaa.
Aonangissa meidän tiet erosivat; Ella lähti kohti Bangkokkia ja mä jatkoin vielä saarihyppelyä parin päivän verran. Lähdin seuraavaksi Ko Lantalle, joka on rauhallinen pieni saari. Yhtenä päivänä kävin sukeltamassa ja näin neljä leopardihaitakin! Dive masterina toimi ruotsalainen Simon, joka kertoi että monet suomalaiset ja ruotsalaiset tulevat tänne talveksi töihin. Kuulostaa hyvältä!
Viikonlopun aikana juhlittiin thaimaalaista uuttavuotta, Songkrania ja vaikka juhlat ei ehkä olleet niin riehakkaat kuin Bangkokissa niin läpimäräksi sielläkin kastui! Tapana on siis "puhdistaa kadut seuraava vuotta varten" eli leikkiä vesisotaa!
Lempiherkkua: Mango sticky rice!
Phuketissa vietin vaan yhden kokonaisen päivän ja käytin tilaisuuden hyväksi ja kävin mun rannalla! Kata beach oli hyvä vaihtoehto matkan viimeiseksi rannaksi. Phuketissa oli Thaimaan standardeilla "kallista" ja en muutenkaan tykännyt siitä saaresta kovin paljon. Onneksi olin hyvässä ja siistissä hostellissa, missä kaikki oli myös todella ystävällisiä kun huomasivat, että matkustan yksin. Suosittelen siis lämpimästi Bodega hostellia Patong beachillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

