THE BEST THING ABOUT MEMORIES IS CREATING THEM

Otettiin viime viikon maanantaina kutsu Nowraan vastaan ja lähdettiin mielellämme pariksi päiväksi pois Sydneyn sykkeestä Katan kirjekaveria katsomaan. Vaikka Nowra sijaitseekin vain 125 km Sydneystä etelään, matka kesti junalla reilut kolme tuntia.

Kävimme Samin kanssa kävelyllä ja hän kertoi paljon australialaisista villieläimistä. Samin pikkukaupungissa on paljon metsää ja siellä asustelee vaikka mitä eläimiä - esimerkiksi pari kolme lajia vaarallisia hämähäkkejä, joiden purema voi tappaa ellei ehdi puolessa tunnissa sairaalaan. Ja Katalla oli muuten sandaalit jalassa...

Ensimmäisenä iltana leivottiin suomalaisia korvapuusteja, jotka upposivat hyvin rasvattoman maidon kera. Sam ja hänen äitinsä kyselivät tarkkaan, mitä taikinaan tulee ja miten rulla leikataan. Leipomisen jälkeen lähdettiin tapaamaan Samin kaveria, joka on seudun lepakkolääkäri ja toimii vapaaehtoisena Wildlife Rescue:ssa. Gerry tokaisi heti, että "Oh, I have a whole basketball team visiting me!". Saatiin silitellä pientä lepakkovauvaa, jonka äiti oli jäänyt kiinni sähköaitaan. Poikasella oli ikää vain 45 päivää. Gerryllä oli myös paljon muita lepakoita, liskoja ja lemmikkinä 77-vuotias puhuva papukaija Charlie.

Tiistaina lähdettiin kuljettamaan yhtä lepakkoa Rhondalle, joka on yksi alueen vapaaehtoisista eläintenhoitajista. Siellä saimme pitää sylissä tosi söpöjä opussumeja. Siitä jatkoimme matkaa Samin lapsuuden maisemiin ja söimme lounaaksi Greenwell Pointissa parhaimmat fish & chipsit tähän mennessä!

Lounaan jälkeen suuntasimme eläintarhaan, Shoalhavenin Wildlife Zoo:hon, jota Samin äiti kuvasi dry, dirty and depressing eli kuivaksi, likaiseksi ja masentavaksi. Häkit olivat todellakin pienehköjä ja alue kaipasi kunnon sadekuuroa. Ilan vietimme rattoisasti maalaten taideteosta meistä kolmesta. Kata antoi myös oppitunnin pasuunan soitosta, sillä Sam oli juuri ostanut upouuden pasuunan. Good luck with the trombone, Sam!

Keskiviikkona oli aika lähteä takaisin Sydneyn. Sitä ennen ehdimme kuitenkin leipoa Anzac-keksejä, jotka ovat perinteisiä austraalialaisia keksejä. Ai niin, ja aamupalaksi söimme hammasta purren kokonaisen paahtoleivän viipaleen vegemitella... Iltapäivällä kävimme vielä Nowran keskustassa kahvilla tapaamassa Samin ystävää.

Parin päivän reissu Nowraan oli virkistävää vaihtelua. Se tuntui lomalta lomasta! Nautimme joka hetkestä ja saa nähdä kohtaavatko tiemme vielä Austraaliassa tai muualla päin maailmaa.

//

 

Thank you Sam, Michelle, Nick, Simon and the doggie! We enjoyed spending time with you and it was great to get to know Nowra. Our time spent in Nowra felt like a break from our travels which we really needed. Say hello to Gerry and Rhonda for us! Hopefully we'll stay in touch and see you later!

P.S. Sori kuvista. Netti ei taas(kaan) suostunut lataamaan yhtä enempää. Osoittakaa valitukset suoraan Bloggerille.

EDIT: Saatiinkin kuvat ladattua. Enjoy!